Eipä tainnut syntyä vuosisadan rakkaustarinaa. Niinkuin arvata saattaa, toista meiliä siltä nuorelta naiselta ei enää tullut. Liekkö syynä minun negatiivissävytteinen suhtautuminen hänen ikäänsä vai mikä, mutta tulos on silti sama. Ehkä ei kannattaisi olla niin rehellinen jo ensimmäisessä yhteydenotossa. Jos pitäisi terävän kielensä kurissa ja narisi sitten vasta, kun on tutustuttu kunnolla. Nojoo, mieluummin minä sanon suoraan kuin teeskentelen.

Se minua hieman häiritsee, että hänellä ei ollut kanttia, mielenkiintoa, tapoja (kukin valitkoon mieleisensä vaihtoehdon) kirjoittaa reilusti takaisin ja ilmoittaa, että ei natsaa sittenkään. Itse teen niin. Minusta se kuuluu sivistyneen ja vähän vähemmänkin sivistyneen yksilön perusjuttuihin, netikettiin. On tietysti helpompaa jättää vastaamatta ja antaa ajan tehdä likainen työ, mutta mitä se kertoo ihmisestä itsestään?

Muuta ei nettideittailun rintamalta ole sitten kuulunutkaan. Ei se kyllä yllätäkkään. Onhan tämä sama kaava käyty läpi useampaan otteeseen, joten en ole hämmästyksestä ymmyrkäisenä. Mutta jotenkin sitä aina jaksaa uskoa, että tällä kertaa jokin/kaikki on toisin ja jotain tapahtuu. Ehkä minä olen vain peruspositiivinen persoona, joka ei ymmärrä luovuttaa ennenkuin on pakko.

Minä jatkan odottamista.