Miettiessäni kaikkea, asioita jotka on, ja asioita antavat odottaa itseään. On herännyt ajatus menneisyyden muovaamasta ihmisestä. Olen sanonut asioita, jotka ovat olleet itseääntoteuttavien ennustuksien kaltaisia. Olen ottanut vastaan sanoja, jotka ovat jääneet kalvamaan sisuksiani ja säätääneet tapaani toimia.

Kun miettii viimeistä kahta vuotta ja sitä sitkeää yrittämistä toimivan suhteen luomiseksi, muistuu väkisin mieleen ne vahvat syyllisyyden tunteet jotka tunsin ,kun minua syytettiin siitä, että ihmiset ovat minulle kertakäyttöisiä. Ymmärrän kyllä, että kyseinen lausunto kumpusi halusta satuttaa ja se satuttikin, kovasti. Mutta se, että sen vaikutus oli noinkin vahva yllätti minut.

Nyt kun Nainen "vapautti" minut yrittämisen ikeestä, olen yrittänyt pohtia kulunutta aikaa objektiivisesti. Tapailumme aikana käydyissä keskusteluissa sivuttiin useasti toisten ihmisten tapaamisen mahdollisuutta samanaikaisesti. Näissä tilanteissa tunsin suurta tarvetta vakuuttaa, että olen vakavasti sitoutunut kehittyvään suhteeseemme ja en missään nimessä aio tapailla muita. Kertoisin sitten, jos näin tahtoisin tehdä tai tuntisin siihen tarvetta. Tein myös selväksi, että toisaalta minulla ei ole oikeutta vaatia häneltä samaa.

Koska tämäntyyppiset aiheet tulivat esiin aina Naisen aloitteesta, herää nyt ajatus siitä, että ehkä hän yritti luontevalla tavalla antaa minulle mahdollisuuden perääntyä, mahdollisuuden löytää joku kiinnostavampi. Kun minä itsepäisesti roikuin mukana antamatta tuumaakaan periksi tosiasioiden edessä, oli Naisen pakko pukea sanoiksi se, mikä oli ollut selvää jo pitkään, välillämme ei ollut seksuaalista vetovoimaa. Tai siis hän ei tuntenut minua kohtaan seksuaalista vetovoimaa. Näin kun tämän asian ajattelee, tuo tosiasia selittääkin miksi ne pienet fyysiset eleet joilla pyrin hienotunteisesti siirtämään suhdettamme seuraavalle tasolle, eivät johtaneet koskaan mihinkään.

Nainen ei koskaan koskettanut minua omasta aloitteestaa, paitsi halatessa, mutta hän onkin halaajatyyppiä. Kertaakaan hän ei ottanut minua kädestä, ei suudellut poskelle, saati suulle. Minä tein tuota kaikkea. Otin vastuuta. Yritin puhua tulevaisuudesta, keinoista joilla voisimme saada enemmän aikaa yhdessä, yksityisyyttä. Ei kahden naimisissa olevan naisen välille voi syntyä fyysistä eroottista toimintaa, jos ympäristö ei sitä salli.  Ymmärrän nyt, että minua oli helpompi tavata ostoksilla käyden tai lounaalla. Julkisilla paikoilla ei voi pikasta suudelmaa enempää tapahtua.

En tiedä. Olenkohan nyt tämän kovan yrittämisen ja periksiantamattomuuden kautta sovittanut syntini? Toivon niin, koska eihän ihmisten välinen kemia synny itsepäisyyden tuloksena. Sen minä ainakin todistin itselleni, että pystyn olemaan kärsivällinen ja antamaan suhteen kehittymiselle aikaa. Vaikka väkisin.