Tajusin aamulla töihin ajaessani mitä tulee tapahtumaan viikonloppuna. Asia joka on vaivannut minua jo joitakin vuosia. Äitini. Äitini taitaa olla aika kuulla tyttrensä seksuaalisista taipumuksista. Tuntuu, että kaikki muut sen jo tietävät. Jopa äitini mies sen tietää. 

En tiedä miksi olen "suojellut" äitiäni tältä tiedolta. Kaikki vihjailuni siihen suuntaan valuvat kuin vesi hanhen selästä. Hukkaan menee. Äitini reaktiot puhuessani seksuaalivähemmistöistä ovat, no, huvittavia. Äitini on äärimmäisen estynyt seksuaalisesti. Mutta jotenkin tuntuu, että minun on vihdoin puhuttava hänelle, kerrottava se itse. On suorastaan ihme, ettei kukaan ole valistanut häntä aiemmin. Tai kuka tietää, ehkä onkin, hän on vain sulkenut koko asian pois mielestään, pitänyt puheita ilkeinä juoruina tai hautoo sitä uskaltamatta puhua asiasta kanssani.

Mutta nyt sen teen, tunnustan.