Mentiin Miehen kanssa mökille viikonlopuksi. Kevään ensimmäinen mökkiviikonloppu. Keskellä hankea. Kylmää kosteaa ja utuista. Järvi jäässä, grilli lumen alla, vesisangossa jäätynyt vesi.

Tuntui kummalliselle astua mökkiin talven jälkeen. Tavarat olivat niillä paikoillaan kuin ne jätin sieltä syksyllä lähtiessäni. Pari teemukia pesuvadissa, veitsi ja se kirsikkatomaattikin. Pyyhkeet roikkumassa naulakossa. Vuode siististi sijattuna. Tartuin tyynyyn ja nuuhkaisin sitä, en tuntenut tuttua tuoksua.

Rauhallisesti riisuin sängyn petivaatteistaan. Taittelin lakanat ja viikkasin tyynyliinat likavaatesäkkiin. Jätin vuoteen avoimeksi, menisi hetki ennenkuin mökin kostea ilma kuvahtaisi ja voisi pedata taas. En ajatellut asiaa enää sinä päivänä.

Päivä oli ankea. Samaa harmautta ja koleutta. Saunaan mennessä muistin taas. Vesikannu leuteilla. Mies kysyi, miksi vesikannu on saunassa. Kerroin, että Hän halusi juoda vettä saunoessaan. Hän saunoi vain minun vuokseni, koska minä pidän siitä. En ollut koskaan ymmärtänyt, miksi joku ei pidä saunomisesta. Minusta se oli hassua. Kiusasin Häntä usein siitä.

Mökissä odotti kuiva lämmin vuode. Sanoin Miehelle, että on outoa, viimeksi kun nukuin tuossa Hän oli vieressäni. Sinä yönä olin onnellinen.