Tilannekatsausta kuinka hankkeeni etenee. Uudistin kaksi treffi-ilmoitustani ja lisäsin yhden uuden. Tämä uusi on poikinut nyt kahden eri miehen yhteydenoton, ei muuta. Tuntuu lähes toivottomalle, sitä kai se onkin. Luulisi, että jos ilmoitan asuinpaikkakuntani haussa, että edes joku uteliaisuudesta ottaisi yhteyttä. Mutta ei. Muutamassa ilmoituksessa on jopa kasvokuva, mutta sekään ei madalla kynnystä yhteydenottoon. Ehkä kasvokuvani myötä ulkoinen olemukseni konkretisoituu liian nopeasti ja mielikuvien tasolla tapahtuva kiinnostuminen lopahtaa heti alkuunsa. Kuka tietää.

Lulun kanssa suunnittelimme lähtevämme kuun vaihteessa taasen kokeilemaan Seta:n kekkereitä. Tällä kertaa suuntaamme eri paikkakunnalle kuin ensimmäisellä kerralla. Matka on liki sama, joten mieluummin menemme katsastamaan uuden paikan. Enemmän odotan iltaa Lulun kanssa, kuin itse bileitä. En usko, että meno parisataa kilometriä lännempänä on sen ihmeempää, mutta mentävä on katsomaan.

Olen yrittänyt miettiä, onko vielä jotain mitä voisin tehdä. Jotain mikä edistäisi asiaani. Voisinko tehdä enemmän ja mitä se olisi. Ehkä olen kaavoihini kangistunut ja en osaa ajatella kuin baareissa notkumista ja chateissä pyörimistä. Noista kumpikaan ei ole mielekästä, eikä järkevää. Uusia harrastuksia en kaipaa, saan aikani kulumaan nytkin ihan mukavasti näillä mitä on. Ja mitä harrastuksiin tulee, olen siirtynyt vanhoista kuvioista uusille urille, joten senkään suhteen ei ole enää parantamisen varaa, eikä haluakaan.

Tämä on tilanne naisrintamalla. Ei siis kovin hääppöinen. Pidän harvakseltaan yhteyttä niihin muutamiin uusiin tuttavuuksiin, jotka ovat elämääni osuneet tässä matkan varrella. Mutta koskaanhan näistä ei mitään vakavampaa kasva. Antaa ajan kulua.