Elämä soljuu eteenpäin normaaliin tapaansa. Viikot kuluvat liian nopeaan, tuntuu ettei ehdi tekemään mitään kunnolla. Liekkö tästä samaisesta syystä hätiköin arveluissani, että tuntematon nuorinainen ei sittenkään vastaa. Vastasi hän sittenkin. Toinen meili vaikutti ensimmäistäkin miellyttävämmälle. Epäilen hänen kiinnostuksensa vakavuutta, koska taaskin minusta tuntuu, että nyt hän ei enää vastaa. Aiemman vastauksen viivästymisen hän selitti työkiireillä.  Voihan se olla tottakin, mutta minun mieleeni tulee ajatus, että hän salailee tätä mieheltään ja on vaikea löytää yksityistä hetkeä vastata.

Asia selvinnee aikanaan. Ei minulla ole muutakaan mahdollisuutta kuin odottaa. Yritän olla tekemättä johtopäätöksiä asioista. Yritän malttaa mieleni ja antaa jutun edetä tahtiinsa.

Viikonloppu toi mukavaa vaihtelua arkeen ja koti-iltoihin. Ihastuttava Naapurin Rouva oli jo viimevuoden puolella pyytänyt minua mukaansa konserttiin. Viikonvaihteessa tuo konsertti sitten toteutui. Iltapäivällä Naapurin Rouva ajoi pihaamme ja läksimme ajelemaan lähikaupunkiin.

Ilta oli onnistunut, seura oli mukavaa ja viihdyin. Kotimatkalla juttelimme ystävyydestä, erilleen kasvamisesta ja ystävystymisen vaikeudesta. Tuntui mukavalla jutella niinkin syvällisistä asioista luontevasti. Naapurin Rouva kutsui minut kahville ensi viikonloppuna "saippuakutsujen" tiimoilta, mutta jouduin kieltäytymään, on muita menoja. 

En tunne enää sitä samaa kutkuttavaa ihastusta kuin vuosi sitten, mutta tiedostan vältteleväni hänen katsettaan. Olisi ilmeisen helppoa ihastua taas.