Heräsin huomaamaan, että ehkä olen kasvanut ihmisenä, ystävänä. Se on hienoa asia. Minun pitäisi olla ylpeä ja tyytyväinen itseeni. Nyt en oikein tiedä mitä olla, mutta tiedän tekeväni oikein, en ajattele itseäni.

Hänen avioliittonsa on tullut katkeraan loppuun. Kivulias avioeroprosessi on edessä ja minun on siirrettävä itseni sivuun, siirrettävä omat haluni ja tarpeeni sivuun. Minun on tehtävä niin kuin oikein on.

Hän  puhuu pois muuttamisesta. Ymmärrän sen. Hän ei kuulu tänne, ei ole koskaan kuulunut. Syy miksi Hän on vuosia sitten tänne tullut, on pyyhitty pois. Ei ole enää mitään mikä pitelisi Häntä paikassa, jonne ei ole koskaan kotiutunut. Minä tuen. En sano sanallakaan, että pois muuttaminen olisi se väärä vaihtoehto. Sisimmässäni tiedän, että se on ainoa vaihtoehto. Toivoisin, että Hän ajan kuluessa, muuttaisi mielensä lähtemisestä. Toivoisin, että Hän kokisi tärkeämmäksi jäämisen. Toivoisin, että ne syyt jotka voisivat Hänet täällä pitää olisivat tarpeeksi vahvoja muuttaakseen Hänen mielensä. Toivon. En pyydä.

Helsinki on kaukana. Siellä on eri maailma. Minä en kuulu sinne. Minä jään.