Vähitellen tunnen irtaantuvani siitä ajatuksesta, että olisin velkaa hänelle. Sana sanalta alan vakuuttua, että olen todellakin vapaa tekemään valintoja, ilman että täytyisi ajatella mitä hän ajattelee. Kun oikein pinnistän muistiani, niin hän halusi erota. Hän halusi lopettaa, kun en ollut tarpeeksi viihdyttävä, seurallinen. Kaikesta huolimatta olen kokenut vaikeaksi jatkaa eteenpäin miettimättä vaikuttavatko valintani häneen.

Ehkä olen edelleen jollain tasolla kiinni hänessä. Jo se että kirjoitan, puhun hänestä yhä, paljastaa sen. Osaltaan tähän vaikuttaa se, että hän ei anna minun unohtaa. Hän ei anna menneiden olla, vaan palaa yhä uudelleen saman asian äärelle, vaikka minä kuinka tahtoisin vain antaa asian haalistua, jäädä muistoksi. Aika kultaisi muistot ja pian jäljellä ei olisi enää kuin ne hyvät hetket. Nyt kaikki se kauna pysyy edelleen välillämme. Suhteestamme on jäljellä enää se syyttely ja katkeruus. Itseinho ja halveksunta tulee jäämään kariutuneen suhteemme päällimmäiseksi tunteeksi.

En tiedä mitä olisin voinut tehdä toisin. Tuskin mitään. Minun oli pakko kuunnella itseäni ja lakata uskomasta mahdottomaan. Se, että se tekee minusta tämän tarinan roiston, on se hinta joka minun on maksettava ja sovitettava itselleni. Hänelle en voi enää hyvittää mitään. Enkä voi ymmärtää, miksi hän sitä minulta odottaakaan. Minulla ei ole hänelle enää mitään annettavaa, ei millään tasolla. Minä pärjään kyllä ilman häntä elämässäni. Vaikka hän tahtoisi, olla vain ystäviä, kavereita, mitä hyvänsä kanssani, en ymmärrä mitä hän saisi siitä. Hänellä on oikeitaystäviä, ihmisiä elämässään, jotka tukevat, ymmärtävät ja hyväksyvät hänet sellaisena kuin hän on. Minulla on elämässäni ihmisiä, jotka hyväksyvät minut vikoineni kaikkineni. Jos kyvyttömyyteni olla tekemisissä hänen kanssa tarkoittaa sitä, että en ole vieläkään päässyt asioista yli, olkoon sitten niin. Ajatelkoon hän sitten niin, se on hänen oikeutensa. Ehkä moinen ajatus imartelee häntä jollain tasolla, ehkä se on vain yksi osoitus minun heikkoudestani.

Tämä kaikki alkaa olla takanani. Pystyn kirjoittamaan siitä puhtaan analyyttisesti, ilman ahdistusta ja sisuksia puristavaa syyllisyyttä. Alan olla vapaa menneestä. En tiedä mikä on tilastollinen aika suhteesta toipumiseen. Minulla eteenpäin pääseminen vei noin puoli vuotta. Olen toipunut pidempiäkin aikoja vikaan menneestä rakkaudesta. Tällä kertaa näin.