Hassua miten yksi yönseutu kainuussa voikin tuntua "ikuisuudelta". Lyhyeen aikaan sisällytetty paljon asioita. Rauhalliseen ja verkkaiseen elämään tottuneena, se tuntuu lähes ylivoimaiselta koitokselta. Vaikka voimille ottaa, moinen repäisy on aina tervetullut talven pimeyteen.

Reissussa oli hetkensä. Suunnitelmani äidilleni avautumisesta toteutui, samalla päivitin seksuaalisen statukseni tädilleni, joka sattui olemaan paikalla samalla hetkellä. Kuten oletinkin, äitini mies oli kertonut. Ja kuten oletinkin, asia oli vaiettu kuoliaaksi..liian vaikea ottaa puheeksi. Mutta ilmeisessti sen hysteerisen vakuuttelun alla, äitini hyväksyi asian oikeasti, lienee syystä kun ei tiedä muutakaan vaihtoehtoa. Odottamani lentävä lausekin kuultiin "mikään mitä sinä teet ei pysty enää järkyttämään minua". Tätinikin suhtautuminen asiaan oli positiivinen, tosin tunnen hänet hyvin ja tiedän hänen avoimen maailmankatsomuksensa., en olisi muuten puhunutkaan hänen kuultensa.

Bisseyshän sinällään ei minusta ollut se "iso" asia, vaan avautuminen rinnakkaissuhteen olemassa olosta. Henkilöin suhteen, se ei ole vain joku ihminen jossain. Tietoisuus siitä, että Hän ei ole vain seikkailu. Tietoisuus siitä, että rakastan avoimesti ja häpeilemättä kahta ihmistä. Se on minusta se "iso" juttu. Rinnakkaissuhteen puimiseen koko tilanne keskittyikin, miten Mieheni suhtautuu. Toimiiko moinen ja miten hyvin. Katsotaan nyt. Antaa ajan kulua. Antaa äitini sulatella kuulemansa. Toivon, että tästä puhutan vielä, ettei mitään jää hampaan koloon.