Lauantaina oli Helsingin Ystäväni syntymäpäivä. Olin valmistautunut merkkipäivään kortilla ja pienellä lahjalla. Minulle niin tyypilliseen tapaani, tajusin vasta keskiviikkona, että torstaina aamuna lähtevä paketti ei ehdi perille, pitkäperjantai. Tänään posti tavoittaa sankarin, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Olen seurannut läheltä Ystäväni myrskyisää suhdetta. Ei vala uskoa lesbosuhteisiin seurata näitä naisia, jotka todella rakastavat toisiaan ja silti yhteiselo on yhtä taistelua suhteen hengissä pitämiseksi. Kaksi naista ja sopuisa vakaa liitto, utopia? Onko lesbosuhteet samanlainen myytti kuin kommunismi? Teoriassa täyttymys ja totaalisen tasa-arvon toteutuma, mutta todellisuus on vain varjo siitä, irvikuva.

Olen vähitellen kerännyt kaipuuta Ystäväni luo. Odotan jo innolla kutsua kihlajaisiin. Kihlajaislahjankin suunnittelu etenee vauhdilla. Vien mennessäni jotain täysin uniikkia, jotain joka on vain minulta, vain heille. Lahjani kunnioittaa heidän uskoaan rakkauteen ja rohkeuttaan elää elämää jonka kokevat itselleen oikeaksi.

Lesbous, bdsm tai polyamoria elämäntapana, olisivat yksinäänkin hankala yhtälö normiyhteiskunnassa. Kun nuo kaikki liitetään samaan lauseeseen, on elämä jo aivan erilaista. Olen elänyt heidän rinnallaan siivun sitä elämää ja ymmärrän valinnan. Se on heille se ainut oikea. Onneksi saan olla pieni osa tätä erikoislaatuista suhdetta.