Viikonloppu meni samoissa merkeissä, hiljaisuus jatkuu. Tuntuu kuin olisi kulunu ikuisuus siitä kun tämä "hirtti kiinni". Siltä se tuntuu, jämähtäneeltä. Minä en tiedä mikä on mun asema tässä asemasodassa. Vai onko sota vai  minun päässäni? Jospa minä yksin kuvittelen jotain vielä olevan meneillään, kun tosiasiassa peli on pelattu. Tosiasiassa  minun olisi ihan turha pohtia enää asemaani.

Hänen mielestään asiat täytyy hoitaa loppuun. Suhteet täytyy hoitaa loppuun. Niitä ei saa jättää vain roikkumaan ja hiipumaan pois. Minulla ei juuri nyt ole oman henkilökohtaisen tilanteeni vuoksi voimia, lähteä puimaan mitään suhteemme ongelmakohtia. Tiedän, että tilanne Hänenkin osaltaan on vaikea, on tärkeämpiäkin asioita hoidettavana kuin ahdistunut tyttöystävä. Joten asiat vain ovat. Olen itse syypää tilanteeseen. Niin makaa kuin petaa.