Jopas on raukea olo. Kolme tuntia raikkaassa talvisäässä touhuamassa ja mäkeäkin laskemassa. Vatsassa kiertää hernekeitto ja kahvi, onneksi laskiainen on vain kerran vuodessa.

Muutama päivä sitten "huomaamani" naisihminenkin oli paikalla. Jännä miten erilailla suhtaudun nyt häneen. Jos vertaisin käytöstäni ujosteluksi, se saattaisi olla lähimpänä. En usko sen näkyvän päällepäin, toivon ainakin niin. Tämä typerehtiminen menee kyllä pian ohi. Parempi olisi mennä ohi, jos aion jatkossa kyetä olemaan rennosti hänen seurassaan. Uskon hänenkin osallistuvan jatkossa aktiivisesti toimintaamme ja epämukava olo ei tunnu houkuttelevalta ajatukselta.

Taidan laittaa tämän episodin Hänen syykseen. En näe Häntä tarpeeksi usein. Riudun ikävästä. Kuihdun kaipuusta.