Aikaa on kulunut. Olen tietoisesti työntänyt tämän blogin pois mielestäni ja välillä olen sen unohtanutkin. Muistin taas.
Onko mikään muuttunut? On paljonkin. Olen opiskellut itseäni. Olen odottanut pölyn laskeutumista nähdäkseni selkeämmin. Olen minä kai oppinutkin jotain.

Välillä tuntuu, että voisin yrittää taas. Siinä mielessä mikään, minä en ole muuttunut. Edelleen tunnen tarvitsevani rinnalleni naisen. Vaikka olen näin tuntenut koko tämän ajan, en ole tuntenut olevani kykenevä antamaan kenellekkään yhtään mitään. Tyhjä. Pelkkä kuori. Riittämätön ja kylmä.

Vaikka olen ollut loitolla todellisesta suhteen tavoittelusta, olen silti yrittänyt olla ystävä niille ihmisille jotka ovat kaltaisiani. Ja vaikka menneisyys ja vanhat syntini ovat palanneet luokseni muistuttamaan tasaisin väliajoin, olen yrittänyt ajatella, että silläkin pahalla mielellä on tarkoitus. Se pitää minut todellisuudessa.

Hän on lähestynyt minua silloin tällöin ja minä olen torjunut kaiken päättäväisesti. Ehkä se on typerää ja lapsellista, mutta minä tiedän jo itseni näiden vuosien jälkeen. Ei siitä tulisi mitään. Ei edes ystävyydestä. Ei ihmiset jotka aiheuttavat toisilleen niin paljon epätoivoa, pahaa mieltä ja surua, ole tarkoitettu olemaan tekemisissä toistensa kanssa. Se myrkky minkä olen saanut silmilleni jokaisen torjuntani jälkeen, on aina uudelleen todistanut ajatukseni oikeaksi. Kaikki tuo muhii edelleen pinnan alla, se kuohahtaisi taas pintaan hetkenä minä hyvänsä. En halua elää odottaen sitä.

Oikeastaan nyt kun aloin kirjoittamaan, tuntuu että kerrottavaa olisi vaikka kuinka. Pieniä, lähes merkityksettömiä asioita, jotka merkitsevät minulle paljonkin. Yhteydenottoja vuosien takaa. Vanhojen tuttavuuksien virkistymistä. Ja tunnustuksia joilla ei ole käytännön merkitystä kuin minulle, tunnen itseni ja identiteettini vahvemmaksi. Mutta jotenkin tuntuu, etten tahdo kertoa noista mukavista asioista, koska nekin on tahrattu minun epätäydellisyydelläni ja itsekkyydelläni.

Ehkä en sittenkään ole vielä valmis suhteeseen? Miksi olen edelleen näin kyyninen ja epäluuloinen kaiken sen suhteen mitä elämääni ilmestyy?