Ketä mitä huijaan? En ainakaan itsenäni kovin pitkään. Olo on kuin viikon valvoneella ja henkiset kyvyt sitä luokkaa myös. Olisi aika moinen klisee lähteä deittailemaan, tutustumaan uusiin ihmisiin ja istua kahvipöytään puhumaan exästään. Eipä olisi ensimmäinen kerta.

Hän on niin tiukasta ihoni alla, etten ihan heittämällä osaa asettua samanlaisiin tuntemuksiin jonkun toisen kanssa. En vaikka haluaisinkin. Tosin, en ole varma haluanko edes. Vielä.

Voihan se olla, että tämä jää tähän. Jospa tajuan, että tälläisen rakennelman kasassa pitäminen on mahdotonta. Kahden aikuisen suhde ja sen pitäminen tasapainossa on vaikea tehtävä. Kolmen aikuisen suhde on jotain ihan muuta. Jos suhteen osapuolien henkilökohtainen elämä olisi tasapainossa kaikinpuolin, saattaisi olla mahdollista pitää langat käsissään. Nyt on liikaa muuttujia. Mahdollisestakin tulee mahdotonta.

Edelleen elätän toivetta kaiken muuttumisesta hyväksi. Edelleen toivon, että huomaan kaiken menneen ohi ja kaikki on taas tyytyväisiä, onnellisia.

Ketä minä huijaan?