Lähes kaksi vuotta sitten odotin itseltäni paljon. Omassa arjessani on tapahtunutkin paljon, kasvua, oppimista, kehitystä.

Lähes kaksi vuotta sitten odotin suhteelta Naiseen paljon. Sainkin paljon, hyvän ystävän, ihmisen jonka seurassa viihdyn, ihmisen johon voin luottaa.

Kaksi vuotta on kulunut nopeasti. Nyt huomaan etsiväni taas. Surffaan deittipalstoilla, luon profiileja, notkun chateissa. Vaikka kaksi vuotta kului, kaksikaan vuotta ei riittänyt sytyttämään sitä kipinää joka muuttaa kahden naisen ystävyyden rakkaudeksi, fyysiseksi rakkaudeksi. Tunnen itseni hieman hölmistyneeksi. Nainen ilmeisesti kyllästyi odottamaan minun suurta liikettäni kohti erotiikkaa. Ehkäpä vastuu suhteen etenemisestä tosiaan oli minulla. Pienet eleeni eivät olleet tarpeeksi.

On tietysti ihan selvää, että minä kokeneempana olisin voinut ottaa ohjat käsiini, mutta sitä en tehnyt. Astuin siihen ansaan, että kuvittelin suhteen etenevän omalla painollaan, varsinkin kun tiedostin Naisen epäröinnin heti tutustuttuamme. Suhde ei ottanut sitä suuntaa johon pyrimme, tai ainakin minä pyrin.

Nainen haluaa jatkaa vain ystävinä. Ajatus on tietyllä tapaa jopa hauska, koska näinä parina vuotena välillämme ei oikein muutakaan ole ollut.  Naisen avauduttua, minä tietysti ymmärsin häntä täysin ja päätimme yhdessä, että jatkossa emme tavoittele tämän enempää, lakkaamme pyrkimästä johonkin joka ei toteudu.

Nämä muutamat päivät, jotka olen taas katsellut ympärilleni, eivät ole olleet kovinkaan rohkaisevia. En tiedä jaksanko tätä kovin pitkään, olenko edelleenkään tarpeeksi paksunahkainen tai kärsivällinen. En muistanutkaan miten typerältä tuntuu lukea raivostuneen ihmisen alatyylistä sähköpostia kohteliaan torjumisen jälkeen. Olin täysin unohtanut, että kaikki eivät halua kirjoitella yhtä lausetta pidempiä sähköposteja. Mutta se, että miehet lähettävät viestejä ei yllättänyt lainkaan, sen muistin vielä.