Tein sen taas, reagoin ärsytykseen. Ainiin, se ei ollut ärsyttämistä, vaan välinpitämättömyyttä. Huvittavaa, miksi pitää ilmaista välinpitämättömyys, jos ei ole mitään väliä, sanottavaa? Vielä huvittavampaa on kun minunlaiseni sätkynukke pomppaa, kun oikeasta narusta vetää.

Minäpä kerron miksi. Syystä, että oikeasssa hetkessä ilmaistu välinpitämättömyyden ilmaus, on keino purkaa asioiden pintaan tuomia tunteita turvallisella tavalla. Välinpitämätön "ei" reagoi, vaan kohde provosoituu..tehtävä suoritettu. Ja minähän reagoin, nanosekunnissa. En välttämättä, niin kutsuttuun välinpitämättömyyteen, vaan siihen kun minua arvostellaan tavastani käsitellä se "välinpitämättömyys".  

Mitä tämä tälläinen on? Se on kahden naisen suhde. Tälläisten hetkien keskellä en ihmettele yhtään, että naisten väliset suhteet saattavat loppua kuin kanan lento. Musta on valkoista ja kyllä on ei. Piilomerkitysten kaivelua. Kiertoteitse asiansa ilmaisua. Oi ihana PMS.

Miehen ilmeet ja äännähtelyt olivat vertaansa vailla kuunnellessaan kärkevää sananvaihtoamme. Mies sattui itse olemaan samaan aikaan puhelimessa toisaalla ja harmitteli jälkeenpäin huvittuneena, kun puhelu sotki keskittymisen eikä kyennyt painamaan mieleensä kertakaikkisen omintakeisia sanavalintoja. En tosin itsekään pystyisi nyt toistamaaan kaikkea mitä suustani päästin, onneksi.

Pääasia, että ihminen viihtyy.