Viimeaikainen kysymysryöppy herätti minut muistelemaan menneitä. Ihan hauskaa sinänsä, vaikka en olekaan tässä blogissa kyseisistä asioista jutellutkaan. Kun aloitin kirjoittamaan, tein tietoisen päätöksen, että kirjoitan siitä mitä on todellisuuteni juuri nyt. Vahva pyrkimykseni eteenpäin on se rakentava voima tämän ajatuksen takana. Vaikka kaikki mitä on tapahtunut "alussa" on suuressa roolissa siinä, mikä minä olen nyt, en juuri tunne tarvetta puhua siitä kaikesta.

Mutta nyt kun eteeni on asetettu kysymyksiä siitä kuinka asiat ovat lähteneet, syntyneet, on ollut "pakko" analysoida niitäkin aikoja, tässä yhteydessä. Ei ole vaikeaa kirjottaa siitä mitä on ollut, vaikeaa on ehkä muistaa niiden aikojen voimakkaat tunnelataukset, toiveineen ja pelkoineen. Aika tosin on tehnyt sen, että on helpompi nähdä kaikki tapahtunut, syyt ja seuraukset objektiivisemmin yhtenä suurena kokonaisuutena.

Vaikka olen ottanut suuria riskejä parisuhteessani, en kadu tekemiäni päätöksiä. Ehkä jos asiat olisivat menneet toisin, katuisin? Jos olisin rikkonut jotain lopullisesti, toivoisin, etten oli sellainen kuin olen? En tiedä. Toki olisi tekopyhää väittää että kaikki on ennallaan. Ei ole. Vaikka en ole suhteessani Mieheen särkenyt mitään, olen silti muuttanut jotain lopullisesti.