Olen miettinyt paljon niitä asioita jotka sysätty vastuulleni, vioikseni. Minussa on paljon vikoja, tiedän sen. Olisi aika karua elää näennäisen täydellisenä ja erehtymättömänä. Olisi raastavaa järkeillä tunteeseen perustuvat päätökset toisiksi.

Minä elän tunteella. Minä päätän asiostani tunteella. Minä arvotan ihmissuhteitani tunteella. Onko tosiaan niin, että näin ei saisi tehdä? Onko tälläinen ajattelu- ja toimintapa totaalisen väärin ja moraalisesti tuomittavaa? Pitäisikö minun muuttua? Olisiko minun aika yrittää kehittyä paremmaksi ihmiseksi? Täytyisikö minun kieltää itseni?

En haluaisi pitää ihmisistä vain sen takia että niin kuuluisi tehdä. En halua teeskennellä romanttista ja seksuaalista kiinnostusta vain siksi, että en leimautuisi valikoivaksi ja nirsoksi ihmiseksi. En pysty ihastumaan ihmiseen vain siksi, että olisin toiselle mieliksi. Vaikka olen bi-seksuaali ja haluan naisen rinnakkaissuhteeseen, tekeekö se minusta kiimaisen nartun joka nussii jokaista, joka sattuu minusta kiinnostumaan? Ei. Kuuluisiko minun kiitollisuudesta vastata kiinnostukseen jota mahdollisesti saan osakseni? Ei.

On ehkä tylyä sanoa, mutta minä tiedän muutamassa sekunnissa, voinko rakentaa intiimin suhteen ihmisen kanssa, jonka tapaan kasvokkain ensimmäisen kerran. Jos näin en tunne, en näe mitään syytä johdatella kohtaamaani ihmistä siihen uskoon, että olisin kiinnostunut. En suostu uskomaan, että tälläisessä tilanteessa toteaisin toisen ihmisen "vialliseksi". Tälläiset viittaukset ovat loukanneet minua helvetillisesti, saaneet minut hetkittäin ajattelemaan, että minä todella olen se ihmishirviö joka minun sanotaan olevan.

Minun elämässäni on edelleen läsnä niitä ihmisiä, jotka olen todennut "viallisiksi". Vaikka he eivät ole siellä siinä muodossa, jonka vuoksi heihin tutustuin, he ovat siellä silti edelleen. Toiset tärkeinä ystävinä, toiset ihmisinä joiden kanssa voi jutella samoista kiinnostuksen kohteista. Jotkut vain siksi, että minuun halutaan pitää yhteyttä, vaikka olisin heidät "julmasti" torjunut romanttisessa mielessä. Miksi näin on? Voisiko olla mahdollista, että monet ihmiset arvostavat rehellisyyttä ja aitoutta tunteissa? Tietävät voivansa luottaa sanaani ja siihen, että en johdattaisi heitä harhaan vain oman etuni vuoksi? En tiedä. Ehkä haluan vain selitellä itselleni. Ehkä haluan mitätöidä oman turhamaisuuteni ja itsekkyyteni. Ehkä olen vain väärässä.

Kaikki tämä kietoutuu ympärilleni. Yritän olla ajattelematta näitä asioita liikaa ja olla tarkkailematta itseäni. Yritän ottaa opikseni ja olla uskollinen niille periaatteille jotka olen omakseni kelpuuttanut. Yritän olla rehellinen itselleni.