Ensimmäinen askel on nyt otettu. Olemme puhuneet puhelimessa. Jännitin aivan valtavasti kun odotin Naisen puhelua. Vilkuilin kelloa, yritin tehdä muka jotain tärkeää ja tunsin vatsaani vääntävän jokaisella kellon vilkaisulla. Kaikki tuo sillä hyvällä tavalla, tavalla jolla sydämen kuuluukin läpättää sellaisessa tilanteessa.

Puhelu vihdoin tuli. Heti alussa kaikki tuntui kovin luontevalta. Naisen hieman hempeä tyttömäinen ääni kuullosti varmalta ja avoimelta. Tottakai tunnustin jännittäväni, se oli varminta siinä tilanteessa. Olen toivoton höpöttelijä kun jännitän, senkin oli kertonut Naiselle ennakkoon. Tuntui parhaalta olla avoin tälläisissäkin asioissa, en missään nimessä halunnut vaikuttaa hyökkäävältä. Olin jo viestittelymme alussa ollut todella aktiivinen, tehnyt itseäni tykö viimeisen päälle.

Juttelimme niitä näitä, kiertelimme puhelun todellista syytä. Lopulta kysyin Naiselta suoraan mitä hän ajattelee tästä kaikesta. Hän puhui syistä ja seurauksista. Nainen kertoi niistä pienistä tapauksista ja hetkistä, jotka olivat johdattaneet hänet etsimään toista kaltaistaan. Puhuimme "ensimmäisestä kerrasta" ja sen aiheuttamasta epäröinnistä, jopa pelosta.

Tiedän, olemme kovin eri vaiheissa tätä prosessia. Nainen vasta etsii itseään ja minä olen jo kokenut kaiken tuon myllerryksen. Voisi tietenkin miettiä onko viisasta ryhtyä suhteeseen naisen kanssa, joka kaikin puolin vaikuttaa vasta bi-uteliaalta. Voiko suhde onnistua Naisen kanssa, joka on vahvasti romantisoinut naisten välisen rakkauden, koska todellisuus saattaisi särkeä sen siihen törmätessään? 

Minusta tuntuu ettei minulla ainakaan ole mitään hävittävää. Uskon, että Nainen aikoo ottaa tunteistaan ja toiveistaan selvän joka tapauksessa. Jos se en ole minä, se tulee olemaan joku toinen. Minä olen kokenut rinnakkaissuhteen negatiivisenkin puolen, selvisin siitä, selviäisin tästäkin jos jokin menisi vikaan.

Onneksi sentään olemme samaa ikäluokkaa. Samantyyppiset lähtökohdat ja arvot. Nainen vaikuttaa järkevältä ja tasapainoiselta, tyytyväiseltä elämäänsä ja arkeensa. Minulla ei ole pienintäkään ajatusta jättää tätä tähän, kaikkea muuta. Uskon, että asiat tulevat etenemään ja tapaamme pian kasvotusten. Kunhan ensin soittelemme toisen kerran =)